RUOKAROSVOT JA MUUTA HÖPINÄÄ....

(Kuvassa. Milli ja Kansku silloin kun Kansku oli vielä pieni)



ARGH.........

Ristus notta meni aamulla hermot. Puoliväkisin raahauduin alakertaan ja siellä odotti hienoinen yllätys. Yksikään kissa ei mankunu ruokaa ja syykin selvisi. Olivat yön pimeinä tunteina askarrelleet 4 Iamsin kakararuoka pussia auki, ihan pillan päreiksi. Niitä pikku (folio) paloja sitten keräilin ympäri asuntoa ja manailin tyhmyyttäni. Säilytän märkäruokapussit muovilaatikossa josta olin unohtanut kannen pois päältä ja heti kävi ohrasesti. Nää mun hyvässä lihassa olevat kakarat vastustavat oikein kunnolla näitä mun laihtari ideoita. Ainut mistä olen nipistänyt on kuivanappuloiden määrä, en mistään muusta ole vielä tinkinyt. Pallerot saavat sapuskaa 3-4 kertaa päivässä, joten nälkä kuoleman ei pitäisi yllättää. Se huono puoli tässä 5 katin laumassa näyttäs olevan, että ruoka on sellainen asia josta täytyy kilpailla vaikkei oikeesti tarviskaan. Kaikille riittää tasapuolisesti!

TURUUST

Oltiinhan sitä kakrujen ja Lolskun kanssa Turunkin näyttelyssä. Pennut veteli EX 1 ja Lola sai sertinsä. Nyt ollaan yhtä ulkomaista vajaa ja sitten valmistutaan. Onneksi Lolan silmissä vielä on semmonen häivähdys vihreetä jossain valoissa, että sertit tuli... Itse en kyllä uskonut moiseen. Tuskin seuraavan luokan titteliä enää saadaan, mutta katotaan nyt missä se tuomareiden kipukynnys tulee vastaan.... Miska oli ihan mahoton venkula tuomarin pöydällä ja niin oli kyllä äitinsäkkin. Lola hakkas tenaviaan vähän väliä ja jos trendi jatkuu moisena niin näyttely ura loppuu tykkänään. Minä en meinaan huonokäytöksisen kissan kanssa halua missään käydä. Toisaalta taas Lolan äippä käyttäytyi pentujen jälkeen hetken ihan samalla lailla, joten saattaahan tuo tuosta rauhottuakin. Ninja alias Kiipu oli taas niin ihku kuin vaan olla voi, neiti keskittyi olemaan kaunis ja makoili sylissä kuin mikäkin Rinsessa :)

KUOPIOON

Viikonloppuna pitäs käydä Kuopion suunnalla näyttelyssä. Paikalla ollaan launataina vaikkakin kotiin lähetään vasta sunnuntaina. Mukaan lähtee kakrut, saas nährä kuinka meijän käy. Paljon on itskuja ilmotettu. Mukava käydä katsastamassa sielläkin suunnalla näyttelytouhuja. Semmosta taas täältä Jungsundin perukoilta.

Nää hemskutin valkoset karvat tarttis nyppiä ******

NÄYTTELY LÄHESTYY ...

Niin se Turun näyttely nyt sitten lähestyy, laihtarit ei tunnu purevan ja nyt olis luvassa nyppimistä. Miksi ikinä näihin lehmiin sekaannuin. Nyt tarttis siis nyppiä valkoiset hajakarvat kaikilta lehmiltä, että näyttävät siistiltä tuomarin pöydällä. Niistä kun tulee aina sanomista. Helppo tehtävä tai sitten ei. Lola ja Ninja eivät todellakaan riemumielin käsittelyyn suostu ja ei Miskakaan ellei sitten ole äipän tissillä. Siinävaiheessa, kun poika nauttii emonsa rintavarustuksesta niin se on ihan sama mitä sille tekee. Ainut huonopuoli siinä vaan on, ettei noin ison pojan tarttis tissivierailuja enää harrastaa ja Lolan peseminen siirtyy ja siirtyy, kun vatsanalusta on ihan keltainen. Lolan turkki on semmoinen, että se pitäisi pestä hyvissä ajoin tai se jää kaikista poppakonsteista huolimatta ihan avonaiseksi ja on siten kaukana silkkisestä ja ihonmyötäisestä turkista. Mitään suojapukua tissittämisen estämisesksi en voi pitää, koska sitten se turkki hilseilee...eli tiedä nyt sitten miten täs tulisi toimia. Ei tota tissittämistä nyt enää niin paljon ole, mutta kaksi viikkoa on pitkäaika ja siinä ajassa turkki ehtii ihan varmasti kellastua. Yritän nyt kuiteskin sen pestä ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Innolla ootan Turokkia, siellä on aina mukava fiilis ja perinteisesti paljon nelosen omistajia joten toivotaan, että niin on nytkin niin saa taas höpistä ihan täyttä häkää :) sitä kun asuu täällä maaseudun rauhassa niin ei paljon kissaimmeisiin törmäile.

Pullukoiden laihtarit

SAPUSKAA KIITOS!!!!

Tuimaakin tuimempi katse sen jo kertoo. Ei tipu sapuskaa tarpeeksi ainakaan Kanskun mielestä. Tässä on nyt laihtarit aloteltava jos meinaapi saada joukkoa minkäänlaiseen näyttelykuntoon. Niin isot kuin pienemmätkin kakarat ovat keränneet talvenvaralle hiukan vararavintoa. Onneksi pennut alkavat olla jo semmoisessa iässä, että penturaksuloista voin ainaskin luopua ja tilalle laitetaan ah! niin ei ihanan maistuvia simsku nappuloita by. RC. Huuto on arvatenkin kova, kun joka iltainen raksuttelu sessio on tullut tiensä päätökseen, mutta jos 5kuukautinen pienen kirpun kokoinen tytön tyllerö alkaa muistuttamaan ihan jotain muuta kuin sulavalinjaista itämaislasta niin jotain tarttis tehdä. Pieni pentupyöreys on ok, mutta kun sulavalinjaisuus on tipotiessään ja ulkomuoto lähentelee kuuttia niin on jo aika... Varsinkin kun kastraatit ovat niitä ahneimpia syöjiä tässä talossa ja niille kun pukkaa painoa kertymään ihan itsestään. Kanelia en ole edes viitsiny punnita, kun veikkaan että nyt ois 5kilon haamuraja mennynnä rikki. Neiti on iso rakenteeltaan, mutta ei nyt sentään niin iso. Nyt vaan täytyy kovettaa itsensä ja sulkea korvansa hellyttäviltä anna lisää ruokaa huudoilta niin eiköhän kropat ole pian taas rantakunnossa. Emäntää tämä buumi ei tietenkään koske, koska ...... :)

NAPPULAT PIENET 5KK

Meitin nappulat täytti tässä viikolla nyt sitten 5kuukautta. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja kakaroiden kasvuvauhti on ollut huimaa. Tai ainaskin siis Miskan kasvu. Pojasta näyttäs kasvavan oikein jättiläinen :) Miska leikattiin juuri parahiksi. Meinaan leikkaus päivän aamuna otin pojan mukaan töihin, että pääsen sitten nopsaan sen kiikuttamaan lekurin hoiviin ja kuinkas ollakkaan poika löysi jonkun ihmevekottimen jalkojensa välistä :) semmonen purina alko sturdista kuulumaan, ettei paremmasta väliä... Lolakin alotti juoksut, joten oli syytäkin leikata. Pahin painajaiseni oli se, että poka rykäsee siskonsa ja äitinsä tiineeksi. Siinä sitä ois ollunna sitten ihmettelemistä. Miska etsii edelleen omaa kotia, mutta voipi olla etten siitä kyllä enää luovukkaan. Pojalla on ihan superluonne, ihan hirmu purisija ja puskija. Taitaa nää geenit tulla sieltä isän puolelta, kun ei ne ainakaan Lolalta tule. Ninja taas omaa yhtä vahvan ja nopean tassun kuin äitinsä. Painava vastalause ilmaistaan kyllä välittömästi isolla tassun heilautuksella. Lauma on mukavasti sopuinen ja ilman suurempia matseja ollaan selvitty. Kuten kuvasta näkyy yhdessä syöminenkin onnistuu, jopa maatiais rouva Milliltä jolla oli aluksi hieman sulattelemista, kun yhtä äkkiä raahasin pesueellisen katteja kotiin. Lapsetkin on laitettu jakoon. Kaneli hoitaa Miskan ja Lola Ninjan ja välillä sitten vaihdetaan ja Millikin lainaa Ninjaa yön pimeinä tunteina kun luulee ettei kukaan näe :) On kyllä ihanaa seurata kahta pentua ja niiden touhuja, välillä ei voi kuin nauraa. Meillä leikitään liaani leikkejä. Ninja kipeää verhoa pitkin ylös ja Miska heilutta alhalla tassulla verholle vauhtia. Niin ja on tässä muuten joutunu satsaamaankin kun perhe kasvaa. Piti ostaa isompi kantoboxi ja kun sain clipperin käsiini niin tietysti siuhen piti ommella päällinenkin. Nyt on sitten hakusessa tila auto ja isompi kämppä...no ei vainenkaan vaan sturdin kaksion metsästys on alkanut. Turun näyttely lähestyy ja sitä rataa...Eiköhän nää sepustukset nyt sitten riitä tällä kertaa....

ÄITIIIII :) ja Näyttelyn riemua

ARVAA MITÄ MÄ TEEN?

Kakarat täytti eilen 4kuukautta, ja äipän tissi maistuu edelleen, vaikka ei sieltä mitään tulekkaan. Ihanaa kun on pieniä lapsia talossa, mutta kuka niiden on käskeny herättää emäntä jok'ikinen yö siihen että kaikki kolme makaavat jalkojen päällä hirmuisen purinan säestämänä. Ei se purina, mutta kun siihen yhdistää lutkutuksen äänet ja väsyneen kissaäidin vastaan pyristelyt niin alkaa kello 4 aamuyöllä olla pikkuisen hermo pinnassa, kun töitäkin tarttis jaksaa tehä. Tuskin tätä enää kauan jatkuu...toivottavasti ...

JA SITTEN SITÄ NÄYTTELYN RIEMUA

Ihanaiseni Black-Belle's Thunderstar alias Ninja osallistui lauantaina 6.9. Seinäjoella näyttelyyn. Kilpailu ei kyllä päätä huimannut. Itämaisia taisi olla kokonaiset 8 kappaletta paikan päällä kisaamassa. Ei se kuitenkaan voitton huumaa himmentänyt yhtään. Ninjasta tuli minun ensimmäinen panellivoittaja. Nyt sekin on sitten koettu :) Velipoika Miskakin oli paikan päällä tosin vaan turistina, jonka yön tunteina sitten huomasikin. Lapset veti semmosta rallia koko yön, ettei paremmasta väliä. Sunnuntaina käytiin Miskan kanssa vaan turistina hengailemassa, kun nuori mies on niin arkajalka. Paremmin sunnuntaina sitten sujuikin, kehräyskonekin löytyi helposti. Oli taas mukava nähdä kissoja ja ihmisiä. Onnittelut kaikille voittajille! Nähtiin siellä Mervin Ihanainen Maija tyttökin. On se hellunen pakkaus tai niinkuin pohjanmaalla sanotaan, olipa lumppaanen tyttökissi :) Nyt saa riittää nää pölinät taas tältä erää, ajattelin päivitellä ettei tartte kenenkään mitään tiskikaappi kuvia ikuisuutta tuijotella :) :)

KAKARAT KOTONA :)

Vihdoinkin kakarat ovat kotosalla. Lola ja kakrut ovat muuttaneet Muurlasta takaisin tänne Jungsundin perukoille. Kaikki meni odotettua paremmin ja pesue on saatu kotiin. Tai siis miten sen nyt ottaa... Nuori mies kanelivalkea osoittautui sitten kaikista toiveista huolimatta kastraatti eikä siitosherraksi. Näin se äitiluonto päätti ja sille emme voi mitään. Mies odottaa nyt meillä josko uusi koto löytyisi sillä alustava siitoskoti ei sitten kastraattia ottanut. Ongelmaksi Miskan kohdalla nousee kyllä se, että jos se minulla vielä kauan majailee niin en minä siitä kyllä sitten luovu. Mies on aivan ihana luonteeltaan. Mammanpoika ja silti ihan hassun rohkea ja jokapaikan tutkija :) olen ihan RAKASTUNUT tähän nuoreen mieheen. Järki kuitenkin sanoo, että parempi olisi, että ihan oma koti tälle isotassuiselle pojalle löytyisi. Kissalaumani koko on nyt 5 ja kun niitä siitos unelmia tuon pienen uuden neidin suuntaan on niin lauman koko olisi hyvä pitää mahdollisemman alhaisena, kun se oma unelma siitä kaneli tytöstä ei nyt sitten täyttynyt. Lola on nyt ansaitulla lomalla niin näyttely kuin siitos rintamallakin. Vantaalla kävimme ja neiti saavutti Champion tittelin johon olen todella tyytyväinen. HYVÄ LOLA :) Kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin. Milli ja Kaneli ottivat pesueen vastaan hienosti. Parinpäivän sihinän jälkeen mahdumme kaikki samaan vuoteeseen nukkumaan. Tästä ei isäntä kylläkään niin kovin onnellinen ole, mutta hyväksyy tilanteen nyt vielä ainakin :) Niin lopuksi on kiitosten paikka. Kiitos Katjalle sinne Muurlaan ja Kiitos Merville ja Albertille, miten ihania ja hienoja vauvoja me saatiikaan :) muille tukijoillle myös iso kiitos, Senia ja Tintti ansaitsevat isot halit :)

KAKARAT 1KK

PIKKUTALON VÄKI NOKOSILLA

LOLA JA MAMMANPOIKA

Pienet karvapallerot ovat kasvaneet hurjaa vauhtia pelkän tissimaidon avulla. Lola äitinä on pitänyt kakaroista hurjan hyvää huolta, jopa niin hyvää, että varamammojen on ollut välillä vaikea tarkastaa pentujen kuntoa. Uhrautuvaisuudesta olkoon merkkinä se, että neiti the Lola piti tässä taannoin pestä, kun motto näyttää olevan, että "minen mihinkään pesutouhuihin ehdi" neiti haisi suorastaan kamalalta...pesu sujui hyvin, kun olen omat kissani siihen totuttanut pienestä asti ja nyt Lolakin jo huolehtii hiukan paremmin itsestään :)

Pikkuriiviöt ovat alkaneet syödä jo kiinteää ruokaa ja vessaharjoittelutkin ovat jo käynnissä. Vastarannankiiskinä on ainoastaan Lolan lemppari kanelivalkea poika, joka mielummin olisi äityliinin tissillä, kuin ruokakupilla jotain mössöä syömässä. Lauman johtajaksi on noussut lehmätyttö ja pahoin pelkään, että tulee äitiinsä. On siinä nyt jo havaittavissa "rinsessan" vikaa...onneksi mua ei voi syyttää, kun en niiden kanssa päivittäin asu ;) muutaman viikon päästä kakarat pääsevät eläinlääkärin syyniin ja sitten viimeistään nähdään, miltä tuo terveyspuoli näyttää. Ihan uskomattoman paljon on pentukyselyjä tullut, kanelivalkeaa on kysytty ulkomaita myöten, mutta tämä pentue jää kyllä suomeen.

PENNUT OVAT SYNTYNEET

Vihdoin ja viimein Lolan pennut ovat syntyneet. Tarkemmin ottaen torstaina 8.5.2008. Maailmaan saatiin 1 kanelivalkea poika, 1sinivalkea poika, 1 mustavalkea tyttö ja 1 musta tyttö. Mukava yllätys oli sinivalkea, koska emme tienneet kantaako Lola diluutiota tai ei. Selvisi nyt sitten sekin :) Lehmälapsosten valkoisen määrä on äitinsä tapaan erittäin hyvä, siihen olen erityisen tyytyväinen. Lapsoset voivat äidin kera tällä hetkellä hyvin ja toivotaan nyt, että kaikki sujuu hyvin ja mitään ikäviä yllätyksiä ei tule. Voisinkohan mä ottaa kaikki nuo lapsoset :) ei malttas luopua niistä....

MUUTTO MUURLAAN

Ihan itku silmässä täällä pakkaillaan tavaroita Lolan huomista muuttoa varten. Neiti lähtee Black-Belle's Kissalaan synnytyspuuhiin. Vielä toki on odotusaikaa jäljellä, mutta kotiutumisen vuoksi on aika siirtää Lola Katjan hellään hoitoon. Toki minäkin sinne huomenna lähden yökylään, jotta neiti ei aivan heti joudu yksin asustelemaan vieraassa paikassa. Pakattu on pentuhömpäkkeet, pesät, mieli sapuskat jne... ihan kauheeta!Saas nähä maltanko Lolaa sinne jättää...pakkohan se tietysti on, mutta kuitenkin. Lola alkaa olla aika paksussa kunnossa, painoa on kertynyt huimat 1300g, saas nähdä saadaanko enempi kuin sen alustavan arvion luupaamat 4 :) Kätilöharjoittelijaksi matkustan sitten uudestaan reilun viikon päästä, hui ihan pikkuisen jo sekin jännittää. Onneksi Katjalla on aimo kaupalla kokemusta ja vieläpä isoista pentueista, että ei mulla hätä kyllä sen puoleen ole. Aika on mennyt todella nopeasti sen ultrauksen jälkeen jopa liian nopeasti. Jäämme siis odottelemaan maha-asukkien syntymistä :)

Toiveita ja kissanäyttelyjä

Lola on alkanu kasvattamaan vatsaansa nyt oikein urakalla. Painoa on kertynyt kilon verran ja laskettuun aikaan on melkein kolmeviikkoa aikaa :) Olen täällä yrittänyt Lolalle kertoa, että terveiden pentujen lisäksi olisi oikein mukavaa saada kaneli tahi beige väritteinen vauva. Yksivärinen olisi tietysti vaan plussaa, mutta katsotaan nyt mitä saadaan. Neiti alkaa olla kanssatovereilleen hiukka äksy ja ei omistajakaan ihan täysin ilman tassunhuitaisuja ole selvinnyt. Omaa rauhaa neitokainen kaipaa selkeästi enemmän kuin aikaisemmin ja sitä ei Kaneli parka oikein tahdo ymmärtää ja joutuukin usein Lolan ei niin hellään käsittelyyn.Muuten asiat sujuvat omalla painollaan oikein mukavasti.

Vaasan näyttely

Vaasassa vietettiin viikonloppu kissanäyttelyn merkeissä. Luonnollisesti minun tuurillani yhtään omaa kissaa en kotinäyttelyyn voinut viedä. Mukavaa oli silti, tuttuja tapailessa ja höpöttäessä aika kului nopeasti molempina päivinä. Onnea kaikille voittajille! Albert valmistui championiksi siitä extra isot onnittelut. Yleisöä oli mukavasti ja tunnelma oli oikein mukava. Mielenkiinto nelosen kissoja kohtaan oli melkoisa, joten siinä tuli sitten höpötettyä vieraillekkin ihmisille nelosen kissojen ihanuudesta ja joutuipa sitä näyttelynkulustakin kertomaan asian jos toisenkin.Toivotaan, että mukana olleet pentumainokset (Ancient ja Black-Belle's) saavat edes muutaman pentukyselyn siinä määrin suuvaahdossa nelosen kissoja kehuskelin, että luulisi muutaman kiinnostuneen ottavan yhteyttä.

ONNESTA SEKAISIN :)

VAUVOJA TULOSSA!

Lolan ja Albertin lemmenleikit ovat tuottaneet tulosta. Tänään oli merkittävä päivä, Lolan ultraus näytti 4 potenttiaalista tulokasta joista yhden onnistuin pongaamaan ihan itse :) Tämän paremmaksi ei tämä päivä voi enää muuttua. Tuskainen odotus ja pähkäily asian tiimoilta on nyt sitten ohi. Seuraavaa vaihetta nyt sitten odotellaan... Laskettuaika on toukokuun 5-7 päivän tienoilla ja silloin näemme montako ehjää ja tervettä "rakkauden hedelmää" saamme maailmaan.

Vaihe 2 tässä orottamisen riemussa...

Salaisuuden kertoa mä voisin, mutten sitä kerrokkaan... eli eläinlääkäri on nyt sitten varattu. Perjantaina klo:11.45 hurahtaa ultrakones käyntiin ja neidin salaisuus meille silloin paljastuu. Siihen asti odotellaan ja ihmetelään...Nisistä otetut kuvat ovat kiertäneet keräämässä kommentteja ja epäilykset ovat vahvistuneet positiiviseen suuntaan. Tähän asiaan saamme siis pian selvyyden.Kiitän jo etukäteen Seniaa, Tinttiä ja Katjaa pitkämielisyydestä, he ovat jaksaneet ja joutuvat vielä jaksamaan muutaman päivän näitä minun pähkäilyjäni.KIITOS TEILLE ystävät hyvät.

Ollakko vaiko eikö olla?

Kas siinäpä pulma. Neiti Ripakinttu alias Lola ei kyselyistä huolimatta kerro onko neiti raskaana vai ei. Paino on noussut jo puolisen kiloa, mutta vaikea tässä on ekakertalaisen kätilön mitään sanoa...sitä niin helposti näkee asioita siellä missä niitä ei ole. Neiti ei anna itseään juurikaan nostella ja avokin lapset aiheuttavat lähinnä hermostumisen oireita, joten villiveikkaukseni on, että lapsosia pukkaa ;) Itseäni suojellakseni harmailta hiuksilta ajattelin kiikuttaa neidin nyt sitten ultraan asian varmentamiseksi...Muuten menee hermo ja yö unet eikä isäntäkään jaksa näitä pähkäilyjä enään kauan kuunnella.

Tätä orottamisen riemua..

Lola ja Albert J. Ensikertalaiset lemmenlähettiläät...

(kuvat:Heikki Siltala ja Sari Wiren)

Lola kävi astutusmatkalla kasvattajansa luona Muurlassa jonne minä "the sutenööri" armeliaasti junalla puksuttaen nuortaparia kiikutin. Lempi ei suinkaan heti leimahtanut, mutta hiljaa hyvä tulee ja niin kävi tässäkin. Muutaman päivän liehettelemisen jälkeen Albert oli valmis puimakone hommiin ja puitiinhan sitä oikein urakalla ;) Jäljellä on nyt sitten se Raivostuttavin vaihe eli odotus...ollakko tiineenä tahi ei??? Kolmas viikko on nyt menossa, neiti syö kuin hevonen ja nisät alkaa paljastumaan, mutten usko ennenkuin pennut on maailmassa.Nykyinen kastraattinaaraani Kaneli opetti, ettei koskaan voi olla liian varma. Kaneli kun astutuksen jälkeen lopetti juoksemisen ja paisui kuin pullataikina ja lopputulos oli 4,7kg ja NOLLA pentua :) eli sen siitä hyväuskoisuudesta saa... Nyt sitten odotellaan ja ultrataan jos ei muuten alkaa selviämään tämä touhu...

ps. Albertille terkkuja, olet ihku!

Taloni asukit

Itämaiset lyhytkarvat

Black-Belle's Hot surprise - Kaneli
Black-Belle's Ichiyo - Lola

- Me ollaan ihka aitoja rinsessoja...





Kotikissa - Milli


- Minoon pienen kookoonen, mutta pippurinen












Nymfipapukaija - Hani


- Vihellän silloin kuin mua sattuu huvittamahan...










Harmaa Jako - Shadow

- Puhua pälpätän kaiken aikaa, vaikka aamuhun asti...








Hamsteri - Rölli

- Pieni ja laiska ja sitäpaitsi ruoka on hyvää ja
kuntopyörät on tyhmiä varten, minen niihin koske....







Tässäpä nämä talomme asukit rakkaita kaikki...

Uusia tuulia

Tässä nyt sitten koitetaan pysyä kehityksen perässä tai mukana, ihan kuinka asiaa katsotaan...

Ajattelin kasailla tänne oman taloni hellyttävistä elukoista jonkinlaista informaatiota, kun tuota kasvattajanimeä ei ole tullut ainakaan toistaiseksi hankituksi...koskaan ei tiedä, mutta tällä lähdetään matkaan ;)

Oikeasti sysäyksen näille sivuille sain itämaisnaaraani ensimmäisestä sulhosta tahi pikemminkin hänen emännästään, kiitos Mervi :)