NIITÄ NÄITÄ PÄIVITELLEN

(kuva: Senia Falck)

PALJON KAIKKEA JA EI PALJON MITÄÄN

Viime kertasesta päivittelystä onkin taas vierahtänyt älyttömän paljon aikaa. Eipä silti, kissa puolella ei ihmeitä juuri ole tapahtunut.Kiipu alias Killerin astutustouhut ovat vielä hieman kesken. Nyt odotellaan, että antoko neiti vai ei. On meinaan tuottanut älyttömän paljon työtä neitokaisen astutus. En eläissäni ole samanlaista pöljää nähnyt kuin Kiipu.Juoksut on ollu pitkän kesätauon jälkeen säännölliset ja neiti on juossut todella tiheään ja hartaasti unohtamatta tietenkään kunnon merkkailua. Sitä on pesty ja puunattu nurkkia ja kuljettu nenä pitkällä hajujen perässä ihmetellen mihin helv... se on taas kussu. Oli Kiipu onnistunut kusemaan jopa tuikku kipon alle siten, ettei siitä jälkeä löytynyt kuin kippoa nostamalla siis pisaraakaan ei näkynyt muualla.Hermot on menny useamman kuin kerran. Lopuksi Neito muutti Muurlan sauna osastolle huutelemaan ja kollia ootteeleen, kun ei kerrostalossa yökaudet ja viikko tolkulla parin päivän tauolla huutavaa kissaa tohi kovin pitkään pitää. Nyt siis odotellaan tuliko häistä lopputulosta vai ei. Reissaan edelleen Vaasassa töissä ja nyt on sitten kissanmatkustelu murheet ohi. Muutettiin toisen kissahullun kanssa kimppakämppään. Senia tuli Saloon opiskelemaan ja vuokrattiin yhdessä kunnon lukaali johon sopivat molempien kissat. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuun niin itseni kuin kissojenikin puolesta. senia hoitaa meikkiksen katit, kun olen leivän hankinta reissuillani. Superia, sanon minä :)nyt sitten odotellaan Senialle pentuja syntyväksi :) Toivottavasti tulee ihania ja miksei tulis, itämainen on aina itämainen. Näyttelyissä en ole käyny ikuisuuksiin, kun omilta puuttuu nuo ulkomaiset sertit. Turokkiin kuitenkin aion turistiksi mennä ihan vaan katselemaan ja ihmettelemään ja tapaamaan tietenkin tuttuja.

Semmoisia taasen täällä.

VOIHAN ASTUTUS!!!

Niinpä niin, ei nää astutustouhut mene niinkuin itse suunnittelee. Kiipu alias Kippu killeri, joka nimensä mukaisesti on aika Killeri teki taas temput terävät. Viime viikolla, kun lähdin Paimion perukoilta Vaasaa kohti työn perään niin sovin Kiipun kanssa, että aloittaa neiti sitten juoksut vasta viikolla 19 ja mielellään vatsa 15.5.2010 tiimoilla. Aikatauluihin ei millään sopisi lähteä ennen sitä mihinkään, mutta kuinkas taas kävikään. Oltiihan sitä jo muutama päivä Vaasassa oltukkin niin lauantai iltana Vapun kunniaksi alkoi kuulua sellaista hiljaista kurinaa moo-ou, moo-ou ja siitä se sitten lähti. Neiti karjuu tuutin täydeltä lähes tulkoon 24h hyväkun malttaa välillä edes hengittää tai jos joku tauko onkin niin sitten huudetaan sen jälkeen T-O-D-E-L-L-A lujaa emännän korvaan. Viime yö oli todella karmaiseva. Kiipu nukkui hiukan jossain välissä yöllä, mutta neljän aikaan aamuyöstä, kun alkoi ulkonakin jo kirkastumaan niin se metakka alkoi ja jatkui aina kellon soittoon 9 asti aamulla. Kiipulla on kaikista mun naaraista juuri se ääni joka vääntää tuolla takaraivon tumakkeissa hermonappulan todella kireälle. Huuto ei ole sydäntä särkevää niinkuin Lolalla tai hyvin lady like maista kuin kanskulla vaan todella vaativaa!!! Neiti ilmeisti yrittää viestiä, että tänne se kolli ja sassiin. Kollin korvikkeena on tällä hetkellä maatiaistyttö Milli jonka hermot on ihan riekaileina ja ihana karvakasa koiratyttö Tiita, joka yrittä auttaa parhaansa mukaan hädässä olevaa tyttöä :) Minä en todellakkaan huutanut Jippiitä siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt menee aikataulut täysin uusiksi ja pakko onpi lähteä kollilaan ajelemaan 4ookm. Onneksi pomo on hyvin ymmärtäväinen asian suhteen. Pahinta tietenkin tässä on se, että Kiipu ei ole helppo neiti kesytettäväksi ja juoksut on jo siinä vaiheessa, että kiirettä pitää. Pahin riski nyt onkin, että juoksut lopahtaa siinä vaiheessa kun päästään kollilan oven taakse. Mukaan on varattu Feliwayt, kissanminttu spryt ja hikipaidat, jotta juoksut pysyy ja mieli on neidillä lempeä. Lempinimensä mukaisesti odotan tältä tytöltä juuri sitä pahinta tapahtuvaksi. Turhaan ei Silannon Mikko Kiipulle lisä lempinimeä antanut. Nyt olenkin Mikolle vannottanut, ettei se saa enää ristiä mun talouden kissoja ei nykyisiä eikä tulevia :) Huomenna siis Killeri autoon ja nokka kohti astustustouhuja. Pidetään kuitenkin sormet, varpaat ja ajatuket sen puolella, että nyt sitten saatais itispentuja aluilleen. Muuta ei tässä vaiheessa voi toivoa.

TURUN NÄYTTELY JA KAIKKEA MUUTA HÖPINÄTÄ!
(kuva: Heikki Siltala)

Turun näyttelyssä oltiin Lolan kanssa ja mukavaa oli niinkuin aina. Paljon nelosen kissoja ja omistajia oli paikalla mikä on aina kiva juttu. Lola valmistui lauantaina premioriksi. Tuomarina oli Donatella ja mukavat arvostelutkin tuli. Oltiin me Lolan kanssa jopa TP- valinnoissakin, mutta parempia kisaajia oli tälläkertaa mukana. Yhtä mieltä oltiin, että kaneliväritys vois olla tasasempi. Nythän se on semmonen haamukuvioiden täyttämä. Kaikkea ei tosin voi saada ja paha noille haamuille on mitään tehdä :) ellei nyt sit värjään alkais ja ei nyt se ihan heti mielessä ole. Oheinen kuva on Heikin ottama, silmätkin näyttää hyvän värisiltä, vaikka livenä ovatkin ihan pissinkeltaset. Lola jaksoi kaksi päivää oikein mukavasti, hiukan se mäkätti, muttei kummempaa. Donatellan mielestä neiti ei ole tajunnut olevansa iso vaan pentuna kuulemma pitää itseään :) Pitänee paikkansa tuokin. Sunnuntaina Lola oli Tauseinin pöydällä. Hiukka jännitti, kun muistan ettei se ainakaan Lolasta pentuna juuri pitäny. Nyt olikin sitten ihan toisin. Hyvä kun oltiin päästy pöydälle niin kehuja tuli valkosen määrästä, joka oli kuulemma ihan super! Muutenkin Tausein piti, oli kiva kroppa ja pitkät jalat ja eritoten kuulemma pää ja se kolmio mikä pitäs itiksillä muodostua oli hyvä. Tp valintoihin päästiin ja paikalla oli kolme mäkättävää kastraatti naarasta, joilla oli kaikilla paljon sanottavaa. Tällä kertaa paneelin lähti kaikkien mäkätätien äiti Aimo-Kaisa ;) Tässä odotellaan nyt Kiipu killerin juoksuja, että päästäis astuttamistouhuja järjestelemään. Kiipun kanssa on taukoa kotimaan näyttelyistä, koska on nuo ulkomaiset sertit vielähakematta. Valtava pentukuume ois ja tarttis Black-Belle's kissalaankin jotain äxöniä saaha. Edelleen Katjan kanssa tehään yhteistyötä ja hyvä niin. Tuo yhteistyö on sujunu todella hienosti ja mutkattomasti ettei paremmasta ole väliä. Uusia suunnitelmiakin tulevaisuuden kannalta on jo tehty, mutta katsotaan sitten niitä kun ollaan siinä vaiheessa, että on jotain kertomista. Lolan jälkeläinen Simo on saanut pari pesueellisista jälkeläisiä ja mukavia pikkupalleroita onpi syntynyt. On ollu tää blogin päivittely vähän hidasta, katsotaan nyt jos sais uuden koneen itelleen hankittua niin ehkä sitä sitten ois taas aktiivisempi. Täytyy tässä lopuksi kiittää Seniaa tuesta ja jaksamisesta kun olen näitä kissatouhuja pähkäilly ja privaattielämänkin kommervenkkejä vuodattanu. Senia sä oot niin PARAS!