VUODEN VAIHDETTA...

VUOSI ON VAIHTUNUT






(KUVA: tuntematon kuvaaja)

Pitkästä aikaa aattelin tätä blogia päivitellä. On muka ollunna niin kiirus ettei oo aikaisemmin kerinny. Vuosikin sitten vaihtui ja on taas uusien kujeiden aika. Luulenpa, että alkuvuodesta yritetään saada lisää pentuloita. Lolan sienitestin tulokset tuli juuri männäviikolla ja nyt odotetaan sitten juoksua.Tehdään nää pennut jälleen yhteistuumin Katjan kanssa ja toivotaan, että komiata jälkeä pukkaa. Lola siirtyy sitten näiden kakrujen jälkeen kastraatti naaraaksi. Ninjalle etsitään kuumeisesti urosta, vaikka sillä ei nyt vielä mikään kova kiire ole,koska Kiipu ei edes vielä juokse.Niin Ninja alias Kiipu varmaan vaihtaa kutsumanimensä nyt kokonaan Kiipuksi, kun se ei enää tohon Ninjaan tahdo reagoida. Hellyttely nimi vei voiton :)Miska on vielä mulla, mutta nyt on sillekkin koti löytynyt. En malttas luopua, mutta kun on niin HYVÄ koti tarjolla. Järkikin sanoo, että jos mä sen mahdollisen solidi kanelin vielä saisin, niin tilaa ois oltava. Miska muuttaa nimensä nyt sitten Damieniksi ja pääse kaveriksi Jasonille ja Chuckylle. Kiipun kanssa ollaan menossa POH-KIS.sin näyttelyyn maaliskuussa katsomaan mitä siitä sanotaan tällä kertaa. Pidetään nyt peukkuja, että mahduttiin mukaan ja saadaan oikein mukavat tuomarit. Kiipu onkin lauantaina nuorten luokassa ja sunnuntaina on sitten vuorossa avoinluokka. Niin nuo mukulat vaan kasvaa... palailen taas kun on jotain kerottavaa.

RUOKAROSVOT JA MUUTA HÖPINÄÄ....

(Kuvassa. Milli ja Kansku silloin kun Kansku oli vielä pieni)



ARGH.........

Ristus notta meni aamulla hermot. Puoliväkisin raahauduin alakertaan ja siellä odotti hienoinen yllätys. Yksikään kissa ei mankunu ruokaa ja syykin selvisi. Olivat yön pimeinä tunteina askarrelleet 4 Iamsin kakararuoka pussia auki, ihan pillan päreiksi. Niitä pikku (folio) paloja sitten keräilin ympäri asuntoa ja manailin tyhmyyttäni. Säilytän märkäruokapussit muovilaatikossa josta olin unohtanut kannen pois päältä ja heti kävi ohrasesti. Nää mun hyvässä lihassa olevat kakarat vastustavat oikein kunnolla näitä mun laihtari ideoita. Ainut mistä olen nipistänyt on kuivanappuloiden määrä, en mistään muusta ole vielä tinkinyt. Pallerot saavat sapuskaa 3-4 kertaa päivässä, joten nälkä kuoleman ei pitäisi yllättää. Se huono puoli tässä 5 katin laumassa näyttäs olevan, että ruoka on sellainen asia josta täytyy kilpailla vaikkei oikeesti tarviskaan. Kaikille riittää tasapuolisesti!

TURUUST

Oltiinhan sitä kakrujen ja Lolskun kanssa Turunkin näyttelyssä. Pennut veteli EX 1 ja Lola sai sertinsä. Nyt ollaan yhtä ulkomaista vajaa ja sitten valmistutaan. Onneksi Lolan silmissä vielä on semmonen häivähdys vihreetä jossain valoissa, että sertit tuli... Itse en kyllä uskonut moiseen. Tuskin seuraavan luokan titteliä enää saadaan, mutta katotaan nyt missä se tuomareiden kipukynnys tulee vastaan.... Miska oli ihan mahoton venkula tuomarin pöydällä ja niin oli kyllä äitinsäkkin. Lola hakkas tenaviaan vähän väliä ja jos trendi jatkuu moisena niin näyttely ura loppuu tykkänään. Minä en meinaan huonokäytöksisen kissan kanssa halua missään käydä. Toisaalta taas Lolan äippä käyttäytyi pentujen jälkeen hetken ihan samalla lailla, joten saattaahan tuo tuosta rauhottuakin. Ninja alias Kiipu oli taas niin ihku kuin vaan olla voi, neiti keskittyi olemaan kaunis ja makoili sylissä kuin mikäkin Rinsessa :)

KUOPIOON

Viikonloppuna pitäs käydä Kuopion suunnalla näyttelyssä. Paikalla ollaan launataina vaikkakin kotiin lähetään vasta sunnuntaina. Mukaan lähtee kakrut, saas nährä kuinka meijän käy. Paljon on itskuja ilmotettu. Mukava käydä katsastamassa sielläkin suunnalla näyttelytouhuja. Semmosta taas täältä Jungsundin perukoilta.

Nää hemskutin valkoset karvat tarttis nyppiä ******

NÄYTTELY LÄHESTYY ...

Niin se Turun näyttely nyt sitten lähestyy, laihtarit ei tunnu purevan ja nyt olis luvassa nyppimistä. Miksi ikinä näihin lehmiin sekaannuin. Nyt tarttis siis nyppiä valkoiset hajakarvat kaikilta lehmiltä, että näyttävät siistiltä tuomarin pöydällä. Niistä kun tulee aina sanomista. Helppo tehtävä tai sitten ei. Lola ja Ninja eivät todellakaan riemumielin käsittelyyn suostu ja ei Miskakaan ellei sitten ole äipän tissillä. Siinävaiheessa, kun poika nauttii emonsa rintavarustuksesta niin se on ihan sama mitä sille tekee. Ainut huonopuoli siinä vaan on, ettei noin ison pojan tarttis tissivierailuja enää harrastaa ja Lolan peseminen siirtyy ja siirtyy, kun vatsanalusta on ihan keltainen. Lolan turkki on semmoinen, että se pitäisi pestä hyvissä ajoin tai se jää kaikista poppakonsteista huolimatta ihan avonaiseksi ja on siten kaukana silkkisestä ja ihonmyötäisestä turkista. Mitään suojapukua tissittämisen estämisesksi en voi pitää, koska sitten se turkki hilseilee...eli tiedä nyt sitten miten täs tulisi toimia. Ei tota tissittämistä nyt enää niin paljon ole, mutta kaksi viikkoa on pitkäaika ja siinä ajassa turkki ehtii ihan varmasti kellastua. Yritän nyt kuiteskin sen pestä ja katotaan sitten mitä tapahtuu. Innolla ootan Turokkia, siellä on aina mukava fiilis ja perinteisesti paljon nelosen omistajia joten toivotaan, että niin on nytkin niin saa taas höpistä ihan täyttä häkää :) sitä kun asuu täällä maaseudun rauhassa niin ei paljon kissaimmeisiin törmäile.

Pullukoiden laihtarit

SAPUSKAA KIITOS!!!!

Tuimaakin tuimempi katse sen jo kertoo. Ei tipu sapuskaa tarpeeksi ainakaan Kanskun mielestä. Tässä on nyt laihtarit aloteltava jos meinaapi saada joukkoa minkäänlaiseen näyttelykuntoon. Niin isot kuin pienemmätkin kakarat ovat keränneet talvenvaralle hiukan vararavintoa. Onneksi pennut alkavat olla jo semmoisessa iässä, että penturaksuloista voin ainaskin luopua ja tilalle laitetaan ah! niin ei ihanan maistuvia simsku nappuloita by. RC. Huuto on arvatenkin kova, kun joka iltainen raksuttelu sessio on tullut tiensä päätökseen, mutta jos 5kuukautinen pienen kirpun kokoinen tytön tyllerö alkaa muistuttamaan ihan jotain muuta kuin sulavalinjaista itämaislasta niin jotain tarttis tehdä. Pieni pentupyöreys on ok, mutta kun sulavalinjaisuus on tipotiessään ja ulkomuoto lähentelee kuuttia niin on jo aika... Varsinkin kun kastraatit ovat niitä ahneimpia syöjiä tässä talossa ja niille kun pukkaa painoa kertymään ihan itsestään. Kanelia en ole edes viitsiny punnita, kun veikkaan että nyt ois 5kilon haamuraja mennynnä rikki. Neiti on iso rakenteeltaan, mutta ei nyt sentään niin iso. Nyt vaan täytyy kovettaa itsensä ja sulkea korvansa hellyttäviltä anna lisää ruokaa huudoilta niin eiköhän kropat ole pian taas rantakunnossa. Emäntää tämä buumi ei tietenkään koske, koska ...... :)

NAPPULAT PIENET 5KK

Meitin nappulat täytti tässä viikolla nyt sitten 5kuukautta. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja kakaroiden kasvuvauhti on ollut huimaa. Tai ainaskin siis Miskan kasvu. Pojasta näyttäs kasvavan oikein jättiläinen :) Miska leikattiin juuri parahiksi. Meinaan leikkaus päivän aamuna otin pojan mukaan töihin, että pääsen sitten nopsaan sen kiikuttamaan lekurin hoiviin ja kuinkas ollakkaan poika löysi jonkun ihmevekottimen jalkojensa välistä :) semmonen purina alko sturdista kuulumaan, ettei paremmasta väliä... Lolakin alotti juoksut, joten oli syytäkin leikata. Pahin painajaiseni oli se, että poka rykäsee siskonsa ja äitinsä tiineeksi. Siinä sitä ois ollunna sitten ihmettelemistä. Miska etsii edelleen omaa kotia, mutta voipi olla etten siitä kyllä enää luovukkaan. Pojalla on ihan superluonne, ihan hirmu purisija ja puskija. Taitaa nää geenit tulla sieltä isän puolelta, kun ei ne ainakaan Lolalta tule. Ninja taas omaa yhtä vahvan ja nopean tassun kuin äitinsä. Painava vastalause ilmaistaan kyllä välittömästi isolla tassun heilautuksella. Lauma on mukavasti sopuinen ja ilman suurempia matseja ollaan selvitty. Kuten kuvasta näkyy yhdessä syöminenkin onnistuu, jopa maatiais rouva Milliltä jolla oli aluksi hieman sulattelemista, kun yhtä äkkiä raahasin pesueellisen katteja kotiin. Lapsetkin on laitettu jakoon. Kaneli hoitaa Miskan ja Lola Ninjan ja välillä sitten vaihdetaan ja Millikin lainaa Ninjaa yön pimeinä tunteina kun luulee ettei kukaan näe :) On kyllä ihanaa seurata kahta pentua ja niiden touhuja, välillä ei voi kuin nauraa. Meillä leikitään liaani leikkejä. Ninja kipeää verhoa pitkin ylös ja Miska heilutta alhalla tassulla verholle vauhtia. Niin ja on tässä muuten joutunu satsaamaankin kun perhe kasvaa. Piti ostaa isompi kantoboxi ja kun sain clipperin käsiini niin tietysti siuhen piti ommella päällinenkin. Nyt on sitten hakusessa tila auto ja isompi kämppä...no ei vainenkaan vaan sturdin kaksion metsästys on alkanut. Turun näyttely lähestyy ja sitä rataa...Eiköhän nää sepustukset nyt sitten riitä tällä kertaa....

ÄITIIIII :) ja Näyttelyn riemua

ARVAA MITÄ MÄ TEEN?

Kakarat täytti eilen 4kuukautta, ja äipän tissi maistuu edelleen, vaikka ei sieltä mitään tulekkaan. Ihanaa kun on pieniä lapsia talossa, mutta kuka niiden on käskeny herättää emäntä jok'ikinen yö siihen että kaikki kolme makaavat jalkojen päällä hirmuisen purinan säestämänä. Ei se purina, mutta kun siihen yhdistää lutkutuksen äänet ja väsyneen kissaäidin vastaan pyristelyt niin alkaa kello 4 aamuyöllä olla pikkuisen hermo pinnassa, kun töitäkin tarttis jaksaa tehä. Tuskin tätä enää kauan jatkuu...toivottavasti ...

JA SITTEN SITÄ NÄYTTELYN RIEMUA

Ihanaiseni Black-Belle's Thunderstar alias Ninja osallistui lauantaina 6.9. Seinäjoella näyttelyyn. Kilpailu ei kyllä päätä huimannut. Itämaisia taisi olla kokonaiset 8 kappaletta paikan päällä kisaamassa. Ei se kuitenkaan voitton huumaa himmentänyt yhtään. Ninjasta tuli minun ensimmäinen panellivoittaja. Nyt sekin on sitten koettu :) Velipoika Miskakin oli paikan päällä tosin vaan turistina, jonka yön tunteina sitten huomasikin. Lapset veti semmosta rallia koko yön, ettei paremmasta väliä. Sunnuntaina käytiin Miskan kanssa vaan turistina hengailemassa, kun nuori mies on niin arkajalka. Paremmin sunnuntaina sitten sujuikin, kehräyskonekin löytyi helposti. Oli taas mukava nähdä kissoja ja ihmisiä. Onnittelut kaikille voittajille! Nähtiin siellä Mervin Ihanainen Maija tyttökin. On se hellunen pakkaus tai niinkuin pohjanmaalla sanotaan, olipa lumppaanen tyttökissi :) Nyt saa riittää nää pölinät taas tältä erää, ajattelin päivitellä ettei tartte kenenkään mitään tiskikaappi kuvia ikuisuutta tuijotella :) :)

KAKARAT KOTONA :)

Vihdoinkin kakarat ovat kotosalla. Lola ja kakrut ovat muuttaneet Muurlasta takaisin tänne Jungsundin perukoille. Kaikki meni odotettua paremmin ja pesue on saatu kotiin. Tai siis miten sen nyt ottaa... Nuori mies kanelivalkea osoittautui sitten kaikista toiveista huolimatta kastraatti eikä siitosherraksi. Näin se äitiluonto päätti ja sille emme voi mitään. Mies odottaa nyt meillä josko uusi koto löytyisi sillä alustava siitoskoti ei sitten kastraattia ottanut. Ongelmaksi Miskan kohdalla nousee kyllä se, että jos se minulla vielä kauan majailee niin en minä siitä kyllä sitten luovu. Mies on aivan ihana luonteeltaan. Mammanpoika ja silti ihan hassun rohkea ja jokapaikan tutkija :) olen ihan RAKASTUNUT tähän nuoreen mieheen. Järki kuitenkin sanoo, että parempi olisi, että ihan oma koti tälle isotassuiselle pojalle löytyisi. Kissalaumani koko on nyt 5 ja kun niitä siitos unelmia tuon pienen uuden neidin suuntaan on niin lauman koko olisi hyvä pitää mahdollisemman alhaisena, kun se oma unelma siitä kaneli tytöstä ei nyt sitten täyttynyt. Lola on nyt ansaitulla lomalla niin näyttely kuin siitos rintamallakin. Vantaalla kävimme ja neiti saavutti Champion tittelin johon olen todella tyytyväinen. HYVÄ LOLA :) Kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin. Milli ja Kaneli ottivat pesueen vastaan hienosti. Parinpäivän sihinän jälkeen mahdumme kaikki samaan vuoteeseen nukkumaan. Tästä ei isäntä kylläkään niin kovin onnellinen ole, mutta hyväksyy tilanteen nyt vielä ainakin :) Niin lopuksi on kiitosten paikka. Kiitos Katjalle sinne Muurlaan ja Kiitos Merville ja Albertille, miten ihania ja hienoja vauvoja me saatiikaan :) muille tukijoillle myös iso kiitos, Senia ja Tintti ansaitsevat isot halit :)