PENNUT OVAT SYNTYNEET

Vihdoin ja viimein Lolan pennut ovat syntyneet. Tarkemmin ottaen torstaina 8.5.2008. Maailmaan saatiin 1 kanelivalkea poika, 1sinivalkea poika, 1 mustavalkea tyttö ja 1 musta tyttö. Mukava yllätys oli sinivalkea, koska emme tienneet kantaako Lola diluutiota tai ei. Selvisi nyt sitten sekin :) Lehmälapsosten valkoisen määrä on äitinsä tapaan erittäin hyvä, siihen olen erityisen tyytyväinen. Lapsoset voivat äidin kera tällä hetkellä hyvin ja toivotaan nyt, että kaikki sujuu hyvin ja mitään ikäviä yllätyksiä ei tule. Voisinkohan mä ottaa kaikki nuo lapsoset :) ei malttas luopua niistä....

MUUTTO MUURLAAN

Ihan itku silmässä täällä pakkaillaan tavaroita Lolan huomista muuttoa varten. Neiti lähtee Black-Belle's Kissalaan synnytyspuuhiin. Vielä toki on odotusaikaa jäljellä, mutta kotiutumisen vuoksi on aika siirtää Lola Katjan hellään hoitoon. Toki minäkin sinne huomenna lähden yökylään, jotta neiti ei aivan heti joudu yksin asustelemaan vieraassa paikassa. Pakattu on pentuhömpäkkeet, pesät, mieli sapuskat jne... ihan kauheeta!Saas nähä maltanko Lolaa sinne jättää...pakkohan se tietysti on, mutta kuitenkin. Lola alkaa olla aika paksussa kunnossa, painoa on kertynyt huimat 1300g, saas nähdä saadaanko enempi kuin sen alustavan arvion luupaamat 4 :) Kätilöharjoittelijaksi matkustan sitten uudestaan reilun viikon päästä, hui ihan pikkuisen jo sekin jännittää. Onneksi Katjalla on aimo kaupalla kokemusta ja vieläpä isoista pentueista, että ei mulla hätä kyllä sen puoleen ole. Aika on mennyt todella nopeasti sen ultrauksen jälkeen jopa liian nopeasti. Jäämme siis odottelemaan maha-asukkien syntymistä :)

Toiveita ja kissanäyttelyjä

Lola on alkanu kasvattamaan vatsaansa nyt oikein urakalla. Painoa on kertynyt kilon verran ja laskettuun aikaan on melkein kolmeviikkoa aikaa :) Olen täällä yrittänyt Lolalle kertoa, että terveiden pentujen lisäksi olisi oikein mukavaa saada kaneli tahi beige väritteinen vauva. Yksivärinen olisi tietysti vaan plussaa, mutta katsotaan nyt mitä saadaan. Neiti alkaa olla kanssatovereilleen hiukka äksy ja ei omistajakaan ihan täysin ilman tassunhuitaisuja ole selvinnyt. Omaa rauhaa neitokainen kaipaa selkeästi enemmän kuin aikaisemmin ja sitä ei Kaneli parka oikein tahdo ymmärtää ja joutuukin usein Lolan ei niin hellään käsittelyyn.Muuten asiat sujuvat omalla painollaan oikein mukavasti.

Vaasan näyttely

Vaasassa vietettiin viikonloppu kissanäyttelyn merkeissä. Luonnollisesti minun tuurillani yhtään omaa kissaa en kotinäyttelyyn voinut viedä. Mukavaa oli silti, tuttuja tapailessa ja höpöttäessä aika kului nopeasti molempina päivinä. Onnea kaikille voittajille! Albert valmistui championiksi siitä extra isot onnittelut. Yleisöä oli mukavasti ja tunnelma oli oikein mukava. Mielenkiinto nelosen kissoja kohtaan oli melkoisa, joten siinä tuli sitten höpötettyä vieraillekkin ihmisille nelosen kissojen ihanuudesta ja joutuipa sitä näyttelynkulustakin kertomaan asian jos toisenkin.Toivotaan, että mukana olleet pentumainokset (Ancient ja Black-Belle's) saavat edes muutaman pentukyselyn siinä määrin suuvaahdossa nelosen kissoja kehuskelin, että luulisi muutaman kiinnostuneen ottavan yhteyttä.

ONNESTA SEKAISIN :)

VAUVOJA TULOSSA!

Lolan ja Albertin lemmenleikit ovat tuottaneet tulosta. Tänään oli merkittävä päivä, Lolan ultraus näytti 4 potenttiaalista tulokasta joista yhden onnistuin pongaamaan ihan itse :) Tämän paremmaksi ei tämä päivä voi enää muuttua. Tuskainen odotus ja pähkäily asian tiimoilta on nyt sitten ohi. Seuraavaa vaihetta nyt sitten odotellaan... Laskettuaika on toukokuun 5-7 päivän tienoilla ja silloin näemme montako ehjää ja tervettä "rakkauden hedelmää" saamme maailmaan.

Vaihe 2 tässä orottamisen riemussa...

Salaisuuden kertoa mä voisin, mutten sitä kerrokkaan... eli eläinlääkäri on nyt sitten varattu. Perjantaina klo:11.45 hurahtaa ultrakones käyntiin ja neidin salaisuus meille silloin paljastuu. Siihen asti odotellaan ja ihmetelään...Nisistä otetut kuvat ovat kiertäneet keräämässä kommentteja ja epäilykset ovat vahvistuneet positiiviseen suuntaan. Tähän asiaan saamme siis pian selvyyden.Kiitän jo etukäteen Seniaa, Tinttiä ja Katjaa pitkämielisyydestä, he ovat jaksaneet ja joutuvat vielä jaksamaan muutaman päivän näitä minun pähkäilyjäni.KIITOS TEILLE ystävät hyvät.

Ollakko vaiko eikö olla?

Kas siinäpä pulma. Neiti Ripakinttu alias Lola ei kyselyistä huolimatta kerro onko neiti raskaana vai ei. Paino on noussut jo puolisen kiloa, mutta vaikea tässä on ekakertalaisen kätilön mitään sanoa...sitä niin helposti näkee asioita siellä missä niitä ei ole. Neiti ei anna itseään juurikaan nostella ja avokin lapset aiheuttavat lähinnä hermostumisen oireita, joten villiveikkaukseni on, että lapsosia pukkaa ;) Itseäni suojellakseni harmailta hiuksilta ajattelin kiikuttaa neidin nyt sitten ultraan asian varmentamiseksi...Muuten menee hermo ja yö unet eikä isäntäkään jaksa näitä pähkäilyjä enään kauan kuunnella.

Tätä orottamisen riemua..

Lola ja Albert J. Ensikertalaiset lemmenlähettiläät...

(kuvat:Heikki Siltala ja Sari Wiren)

Lola kävi astutusmatkalla kasvattajansa luona Muurlassa jonne minä "the sutenööri" armeliaasti junalla puksuttaen nuortaparia kiikutin. Lempi ei suinkaan heti leimahtanut, mutta hiljaa hyvä tulee ja niin kävi tässäkin. Muutaman päivän liehettelemisen jälkeen Albert oli valmis puimakone hommiin ja puitiinhan sitä oikein urakalla ;) Jäljellä on nyt sitten se Raivostuttavin vaihe eli odotus...ollakko tiineenä tahi ei??? Kolmas viikko on nyt menossa, neiti syö kuin hevonen ja nisät alkaa paljastumaan, mutten usko ennenkuin pennut on maailmassa.Nykyinen kastraattinaaraani Kaneli opetti, ettei koskaan voi olla liian varma. Kaneli kun astutuksen jälkeen lopetti juoksemisen ja paisui kuin pullataikina ja lopputulos oli 4,7kg ja NOLLA pentua :) eli sen siitä hyväuskoisuudesta saa... Nyt sitten odotellaan ja ultrataan jos ei muuten alkaa selviämään tämä touhu...

ps. Albertille terkkuja, olet ihku!