VOIHAN ASTUTUS!!!

Niinpä niin, ei nää astutustouhut mene niinkuin itse suunnittelee. Kiipu alias Kippu killeri, joka nimensä mukaisesti on aika Killeri teki taas temput terävät. Viime viikolla, kun lähdin Paimion perukoilta Vaasaa kohti työn perään niin sovin Kiipun kanssa, että aloittaa neiti sitten juoksut vasta viikolla 19 ja mielellään vatsa 15.5.2010 tiimoilla. Aikatauluihin ei millään sopisi lähteä ennen sitä mihinkään, mutta kuinkas taas kävikään. Oltiihan sitä jo muutama päivä Vaasassa oltukkin niin lauantai iltana Vapun kunniaksi alkoi kuulua sellaista hiljaista kurinaa moo-ou, moo-ou ja siitä se sitten lähti. Neiti karjuu tuutin täydeltä lähes tulkoon 24h hyväkun malttaa välillä edes hengittää tai jos joku tauko onkin niin sitten huudetaan sen jälkeen T-O-D-E-L-L-A lujaa emännän korvaan. Viime yö oli todella karmaiseva. Kiipu nukkui hiukan jossain välissä yöllä, mutta neljän aikaan aamuyöstä, kun alkoi ulkonakin jo kirkastumaan niin se metakka alkoi ja jatkui aina kellon soittoon 9 asti aamulla. Kiipulla on kaikista mun naaraista juuri se ääni joka vääntää tuolla takaraivon tumakkeissa hermonappulan todella kireälle. Huuto ei ole sydäntä särkevää niinkuin Lolalla tai hyvin lady like maista kuin kanskulla vaan todella vaativaa!!! Neiti ilmeisti yrittää viestiä, että tänne se kolli ja sassiin. Kollin korvikkeena on tällä hetkellä maatiaistyttö Milli jonka hermot on ihan riekaileina ja ihana karvakasa koiratyttö Tiita, joka yrittä auttaa parhaansa mukaan hädässä olevaa tyttöä :) Minä en todellakkaan huutanut Jippiitä siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt menee aikataulut täysin uusiksi ja pakko onpi lähteä kollilaan ajelemaan 4ookm. Onneksi pomo on hyvin ymmärtäväinen asian suhteen. Pahinta tietenkin tässä on se, että Kiipu ei ole helppo neiti kesytettäväksi ja juoksut on jo siinä vaiheessa, että kiirettä pitää. Pahin riski nyt onkin, että juoksut lopahtaa siinä vaiheessa kun päästään kollilan oven taakse. Mukaan on varattu Feliwayt, kissanminttu spryt ja hikipaidat, jotta juoksut pysyy ja mieli on neidillä lempeä. Lempinimensä mukaisesti odotan tältä tytöltä juuri sitä pahinta tapahtuvaksi. Turhaan ei Silannon Mikko Kiipulle lisä lempinimeä antanut. Nyt olenkin Mikolle vannottanut, ettei se saa enää ristiä mun talouden kissoja ei nykyisiä eikä tulevia :) Huomenna siis Killeri autoon ja nokka kohti astustustouhuja. Pidetään kuitenkin sormet, varpaat ja ajatuket sen puolella, että nyt sitten saatais itispentuja aluilleen. Muuta ei tässä vaiheessa voi toivoa.