Vihdoinkin kakarat ovat kotosalla. Lola ja kakrut ovat muuttaneet Muurlasta takaisin tänne Jungsundin perukoille. Kaikki meni odotettua paremmin ja pesue on saatu kotiin. Tai siis miten sen nyt ottaa... Nuori mies kanelivalkea osoittautui sitten kaikista toiveista huolimatta kastraatti eikä siitosherraksi. Näin se äitiluonto päätti ja sille emme voi mitään. Mies odottaa nyt meillä josko uusi koto löytyisi sillä alustava siitoskoti ei sitten kastraattia ottanut. Ongelmaksi Miskan kohdalla nousee kyllä se, että jos se minulla vielä kauan majailee niin en minä siitä kyllä sitten luovu. Mies on aivan ihana luonteeltaan. Mammanpoika ja silti ihan hassun rohkea ja jokapaikan tutkija :) olen ihan RAKASTUNUT tähän nuoreen mieheen. Järki kuitenkin sanoo, että parempi olisi, että ihan oma koti tälle isotassuiselle pojalle löytyisi. Kissalaumani koko on nyt 5 ja kun niitä siitos unelmia tuon pienen uuden neidin suuntaan on niin lauman koko olisi hyvä pitää mahdollisemman alhaisena, kun se oma unelma siitä kaneli tytöstä ei nyt sitten täyttynyt. Lola on nyt ansaitulla lomalla niin näyttely kuin siitos rintamallakin. Vantaalla kävimme ja neiti saavutti Champion tittelin johon olen todella tyytyväinen. HYVÄ LOLA :) Kotiutuminen on sujunut erittäin hyvin. Milli ja Kaneli ottivat pesueen vastaan hienosti. Parinpäivän sihinän jälkeen mahdumme kaikki samaan vuoteeseen nukkumaan. Tästä ei isäntä kylläkään niin kovin onnellinen ole, mutta hyväksyy tilanteen nyt vielä ainakin :) Niin lopuksi on kiitosten paikka. Kiitos Katjalle sinne Muurlaan ja Kiitos Merville ja Albertille, miten ihania ja hienoja vauvoja me saatiikaan :) muille tukijoillle myös iso kiitos, Senia ja Tintti ansaitsevat isot halit :)
