tiistai 21. lokakuuta 2008

Pullukoiden laihtarit

SAPUSKAA KIITOS!!!!

Tuimaakin tuimempi katse sen jo kertoo. Ei tipu sapuskaa tarpeeksi ainakaan Kanskun mielestä. Tässä on nyt laihtarit aloteltava jos meinaapi saada joukkoa minkäänlaiseen näyttelykuntoon. Niin isot kuin pienemmätkin kakarat ovat keränneet talvenvaralle hiukan vararavintoa. Onneksi pennut alkavat olla jo semmoisessa iässä, että penturaksuloista voin ainaskin luopua ja tilalle laitetaan ah! niin ei ihanan maistuvia simsku nappuloita by. RC. Huuto on arvatenkin kova, kun joka iltainen raksuttelu sessio on tullut tiensä päätökseen, mutta jos 5kuukautinen pienen kirpun kokoinen tytön tyllerö alkaa muistuttamaan ihan jotain muuta kuin sulavalinjaista itämaislasta niin jotain tarttis tehdä. Pieni pentupyöreys on ok, mutta kun sulavalinjaisuus on tipotiessään ja ulkomuoto lähentelee kuuttia niin on jo aika... Varsinkin kun kastraatit ovat niitä ahneimpia syöjiä tässä talossa ja niille kun pukkaa painoa kertymään ihan itsestään. Kanelia en ole edes viitsiny punnita, kun veikkaan että nyt ois 5kilon haamuraja mennynnä rikki. Neiti on iso rakenteeltaan, mutta ei nyt sentään niin iso. Nyt vaan täytyy kovettaa itsensä ja sulkea korvansa hellyttäviltä anna lisää ruokaa huudoilta niin eiköhän kropat ole pian taas rantakunnossa. Emäntää tämä buumi ei tietenkään koske, koska ...... :)

perjantai 10. lokakuuta 2008

NAPPULAT PIENET 5KK

Meitin nappulat täytti tässä viikolla nyt sitten 5kuukautta. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja kakaroiden kasvuvauhti on ollut huimaa. Tai ainaskin siis Miskan kasvu. Pojasta näyttäs kasvavan oikein jättiläinen :) Miska leikattiin juuri parahiksi. Meinaan leikkaus päivän aamuna otin pojan mukaan töihin, että pääsen sitten nopsaan sen kiikuttamaan lekurin hoiviin ja kuinkas ollakkaan poika löysi jonkun ihmevekottimen jalkojensa välistä :) semmonen purina alko sturdista kuulumaan, ettei paremmasta väliä... Lolakin alotti juoksut, joten oli syytäkin leikata. Pahin painajaiseni oli se, että poka rykäsee siskonsa ja äitinsä tiineeksi. Siinä sitä ois ollunna sitten ihmettelemistä. Miska etsii edelleen omaa kotia, mutta voipi olla etten siitä kyllä enää luovukkaan. Pojalla on ihan superluonne, ihan hirmu purisija ja puskija. Taitaa nää geenit tulla sieltä isän puolelta, kun ei ne ainakaan Lolalta tule. Ninja taas omaa yhtä vahvan ja nopean tassun kuin äitinsä. Painava vastalause ilmaistaan kyllä välittömästi isolla tassun heilautuksella. Lauma on mukavasti sopuinen ja ilman suurempia matseja ollaan selvitty. Kuten kuvasta näkyy yhdessä syöminenkin onnistuu, jopa maatiais rouva Milliltä jolla oli aluksi hieman sulattelemista, kun yhtä äkkiä raahasin pesueellisen katteja kotiin. Lapsetkin on laitettu jakoon. Kaneli hoitaa Miskan ja Lola Ninjan ja välillä sitten vaihdetaan ja Millikin lainaa Ninjaa yön pimeinä tunteina kun luulee ettei kukaan näe :) On kyllä ihanaa seurata kahta pentua ja niiden touhuja, välillä ei voi kuin nauraa. Meillä leikitään liaani leikkejä. Ninja kipeää verhoa pitkin ylös ja Miska heilutta alhalla tassulla verholle vauhtia. Niin ja on tässä muuten joutunu satsaamaankin kun perhe kasvaa. Piti ostaa isompi kantoboxi ja kun sain clipperin käsiini niin tietysti siuhen piti ommella päällinenkin. Nyt on sitten hakusessa tila auto ja isompi kämppä...no ei vainenkaan vaan sturdin kaksion metsästys on alkanut. Turun näyttely lähestyy ja sitä rataa...Eiköhän nää sepustukset nyt sitten riitä tällä kertaa....