NIITÄ NÄITÄ PÄIVITELLEN

(kuva: Senia Falck)

PALJON KAIKKEA JA EI PALJON MITÄÄN

Viime kertasesta päivittelystä onkin taas vierahtänyt älyttömän paljon aikaa. Eipä silti, kissa puolella ei ihmeitä juuri ole tapahtunut.Kiipu alias Killerin astutustouhut ovat vielä hieman kesken. Nyt odotellaan, että antoko neiti vai ei. On meinaan tuottanut älyttömän paljon työtä neitokaisen astutus. En eläissäni ole samanlaista pöljää nähnyt kuin Kiipu.Juoksut on ollu pitkän kesätauon jälkeen säännölliset ja neiti on juossut todella tiheään ja hartaasti unohtamatta tietenkään kunnon merkkailua. Sitä on pesty ja puunattu nurkkia ja kuljettu nenä pitkällä hajujen perässä ihmetellen mihin helv... se on taas kussu. Oli Kiipu onnistunut kusemaan jopa tuikku kipon alle siten, ettei siitä jälkeä löytynyt kuin kippoa nostamalla siis pisaraakaan ei näkynyt muualla.Hermot on menny useamman kuin kerran. Lopuksi Neito muutti Muurlan sauna osastolle huutelemaan ja kollia ootteeleen, kun ei kerrostalossa yökaudet ja viikko tolkulla parin päivän tauolla huutavaa kissaa tohi kovin pitkään pitää. Nyt siis odotellaan tuliko häistä lopputulosta vai ei. Reissaan edelleen Vaasassa töissä ja nyt on sitten kissanmatkustelu murheet ohi. Muutettiin toisen kissahullun kanssa kimppakämppään. Senia tuli Saloon opiskelemaan ja vuokrattiin yhdessä kunnon lukaali johon sopivat molempien kissat. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuun niin itseni kuin kissojenikin puolesta. senia hoitaa meikkiksen katit, kun olen leivän hankinta reissuillani. Superia, sanon minä :)nyt sitten odotellaan Senialle pentuja syntyväksi :) Toivottavasti tulee ihania ja miksei tulis, itämainen on aina itämainen. Näyttelyissä en ole käyny ikuisuuksiin, kun omilta puuttuu nuo ulkomaiset sertit. Turokkiin kuitenkin aion turistiksi mennä ihan vaan katselemaan ja ihmettelemään ja tapaamaan tietenkin tuttuja.

Semmoisia taasen täällä.

VOIHAN ASTUTUS!!!

Niinpä niin, ei nää astutustouhut mene niinkuin itse suunnittelee. Kiipu alias Kippu killeri, joka nimensä mukaisesti on aika Killeri teki taas temput terävät. Viime viikolla, kun lähdin Paimion perukoilta Vaasaa kohti työn perään niin sovin Kiipun kanssa, että aloittaa neiti sitten juoksut vasta viikolla 19 ja mielellään vatsa 15.5.2010 tiimoilla. Aikatauluihin ei millään sopisi lähteä ennen sitä mihinkään, mutta kuinkas taas kävikään. Oltiihan sitä jo muutama päivä Vaasassa oltukkin niin lauantai iltana Vapun kunniaksi alkoi kuulua sellaista hiljaista kurinaa moo-ou, moo-ou ja siitä se sitten lähti. Neiti karjuu tuutin täydeltä lähes tulkoon 24h hyväkun malttaa välillä edes hengittää tai jos joku tauko onkin niin sitten huudetaan sen jälkeen T-O-D-E-L-L-A lujaa emännän korvaan. Viime yö oli todella karmaiseva. Kiipu nukkui hiukan jossain välissä yöllä, mutta neljän aikaan aamuyöstä, kun alkoi ulkonakin jo kirkastumaan niin se metakka alkoi ja jatkui aina kellon soittoon 9 asti aamulla. Kiipulla on kaikista mun naaraista juuri se ääni joka vääntää tuolla takaraivon tumakkeissa hermonappulan todella kireälle. Huuto ei ole sydäntä särkevää niinkuin Lolalla tai hyvin lady like maista kuin kanskulla vaan todella vaativaa!!! Neiti ilmeisti yrittää viestiä, että tänne se kolli ja sassiin. Kollin korvikkeena on tällä hetkellä maatiaistyttö Milli jonka hermot on ihan riekaileina ja ihana karvakasa koiratyttö Tiita, joka yrittä auttaa parhaansa mukaan hädässä olevaa tyttöä :) Minä en todellakkaan huutanut Jippiitä siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt menee aikataulut täysin uusiksi ja pakko onpi lähteä kollilaan ajelemaan 4ookm. Onneksi pomo on hyvin ymmärtäväinen asian suhteen. Pahinta tietenkin tässä on se, että Kiipu ei ole helppo neiti kesytettäväksi ja juoksut on jo siinä vaiheessa, että kiirettä pitää. Pahin riski nyt onkin, että juoksut lopahtaa siinä vaiheessa kun päästään kollilan oven taakse. Mukaan on varattu Feliwayt, kissanminttu spryt ja hikipaidat, jotta juoksut pysyy ja mieli on neidillä lempeä. Lempinimensä mukaisesti odotan tältä tytöltä juuri sitä pahinta tapahtuvaksi. Turhaan ei Silannon Mikko Kiipulle lisä lempinimeä antanut. Nyt olenkin Mikolle vannottanut, ettei se saa enää ristiä mun talouden kissoja ei nykyisiä eikä tulevia :) Huomenna siis Killeri autoon ja nokka kohti astustustouhuja. Pidetään kuitenkin sormet, varpaat ja ajatuket sen puolella, että nyt sitten saatais itispentuja aluilleen. Muuta ei tässä vaiheessa voi toivoa.

TURUN NÄYTTELY JA KAIKKEA MUUTA HÖPINÄTÄ!
(kuva: Heikki Siltala)

Turun näyttelyssä oltiin Lolan kanssa ja mukavaa oli niinkuin aina. Paljon nelosen kissoja ja omistajia oli paikalla mikä on aina kiva juttu. Lola valmistui lauantaina premioriksi. Tuomarina oli Donatella ja mukavat arvostelutkin tuli. Oltiin me Lolan kanssa jopa TP- valinnoissakin, mutta parempia kisaajia oli tälläkertaa mukana. Yhtä mieltä oltiin, että kaneliväritys vois olla tasasempi. Nythän se on semmonen haamukuvioiden täyttämä. Kaikkea ei tosin voi saada ja paha noille haamuille on mitään tehdä :) ellei nyt sit värjään alkais ja ei nyt se ihan heti mielessä ole. Oheinen kuva on Heikin ottama, silmätkin näyttää hyvän värisiltä, vaikka livenä ovatkin ihan pissinkeltaset. Lola jaksoi kaksi päivää oikein mukavasti, hiukan se mäkätti, muttei kummempaa. Donatellan mielestä neiti ei ole tajunnut olevansa iso vaan pentuna kuulemma pitää itseään :) Pitänee paikkansa tuokin. Sunnuntaina Lola oli Tauseinin pöydällä. Hiukka jännitti, kun muistan ettei se ainakaan Lolasta pentuna juuri pitäny. Nyt olikin sitten ihan toisin. Hyvä kun oltiin päästy pöydälle niin kehuja tuli valkosen määrästä, joka oli kuulemma ihan super! Muutenkin Tausein piti, oli kiva kroppa ja pitkät jalat ja eritoten kuulemma pää ja se kolmio mikä pitäs itiksillä muodostua oli hyvä. Tp valintoihin päästiin ja paikalla oli kolme mäkättävää kastraatti naarasta, joilla oli kaikilla paljon sanottavaa. Tällä kertaa paneelin lähti kaikkien mäkätätien äiti Aimo-Kaisa ;) Tässä odotellaan nyt Kiipu killerin juoksuja, että päästäis astuttamistouhuja järjestelemään. Kiipun kanssa on taukoa kotimaan näyttelyistä, koska on nuo ulkomaiset sertit vielähakematta. Valtava pentukuume ois ja tarttis Black-Belle's kissalaankin jotain äxöniä saaha. Edelleen Katjan kanssa tehään yhteistyötä ja hyvä niin. Tuo yhteistyö on sujunu todella hienosti ja mutkattomasti ettei paremmasta ole väliä. Uusia suunnitelmiakin tulevaisuuden kannalta on jo tehty, mutta katsotaan sitten niitä kun ollaan siinä vaiheessa, että on jotain kertomista. Lolan jälkeläinen Simo on saanut pari pesueellisista jälkeläisiä ja mukavia pikkupalleroita onpi syntynyt. On ollu tää blogin päivittely vähän hidasta, katsotaan nyt jos sais uuden koneen itelleen hankittua niin ehkä sitä sitten ois taas aktiivisempi. Täytyy tässä lopuksi kiittää Seniaa tuesta ja jaksamisesta kun olen näitä kissatouhuja pähkäilly ja privaattielämänkin kommervenkkejä vuodattanu. Senia sä oot niin PARAS!

PIIITKÄÄÄSTA AIKAA...

Ei pentuja, ei pentuja ja paljon muuta



Nyt on tullu pidettyä ihan hirmuisen pitkä tauko blogin päivittelyssä. On tuo elämänmeno ollut sellaista muutosten kourissa kiemurtelevaa, ettei ole aika ja jaksaminen riittänyt. Nyt kuitenkin taas täällä ollaan :) Ne himputin Lolan pentujutut meni sitten ihan harakoille. Ihana Kuuran Kipinä sai kyllä tytön tiineeksi, mutta ehkäpä pakollinen tilastollinen notkahdus oli nyt sitten Black-Belle's kissalaan osuttava. Katastrofaalisen ultrauksen jälkeen, jossa luvattiin huimia pentulukuja ei sitten pitänyt lainkaan paikkansa vaan 5-6+ tiivistyi kokonaiseen kahteen pentuun viimeisen odotusviikon kuvassa. Tästä selvittiin henkisesti niin loppu onkin sitten todella surullista. Lola jouduttiin leikkaamaan ja molemmat pennut (mahdollisesti beige bicolorit) menetettiin. Toinen oli lentänyt jo aikaisemmin kissojen taivaisiin ja toinen eli vain muutaman minuutin. Syynä tähän kaikkeen kohdunkiertymä. Lolankin henki oli vaarassa joten onneksi sain rakkaan rämäpään luonani pitää. Eli Lolan siitosura on nyt loppu ja jäljelle jää Lolan tytär Kiipu, jonka harteille kasaamma paineita. Alku on ollut aika heikkoa. Tyttö kehittyy hitaasti ja juoksee harvoin, mutta nyt on onneksi juoksu tahti hieman kiihtynyt. Eli nyt odotellaan ja katsellaan mihin Kiipun tilanne kehittyy... Yritän ilmoittautua poppooni kanssa Turokin näyttelyyn ja toivon, että siellä olisi paljon kissatuttuja. Alkaa olla ikävä tuttuja kissaihmisiä ja kissoja ja myönettäköön, että näyttelyssäkäynti vieroitusoireetkin alkavat jo vaivata :) Toivottavasti pian nähdään :)

(kuva: Katja Silanto)

LAIHIAN NÄYTTELY JA PENTUKUUMETTA

Kävimme Kiipun kanssa Laihialla POH-KIS.sin näyttelyssä. Oli mukava viikonloppu taasen kerran. Häkkinaapureina oli Mystiä,Esmeä, Koikkista ja monta ihanaa Sultsinan kissaa. Tiedoksi vaan sinne suuntaan, että varaus on yhä voimassa :) Kiipulla meni viikonloppu hyvin. Launataina Rautio valitsi Kiipun värinparhaaksi. Siis kolmee mustaa lehmää... oli meikäläiselle ihan ekakertainen kokemus tuo. Sunnuntaina Kiipu oli taasen värinparas ja TP. Paneelissa oli vastassa niin kaunis kissa, ettei sille kyllä millään pärjätty. Voitto meni kuitenkin juuri niin kuin pitikin.Sunnuntaina oli myös Kiipun eka avoinluokka ja serti tuli. Turkuun lähetään hakemaan ne 2 muuta sertiä ja toivottavasti valmistutaan sitten herkkusieneksi :) On se kyllä ihanaa, kun on tuommonen näyttelykissa kuin Kiipu. Se vaan kehrää ja makaa venytettynä sylissä ja ristii vielä etutassutkin niin, että on oikein sitten rinsessa. Joku jo epäili, että Diapamia sillen syötän :) ei tarvi ei. On se niin lupsakka luonne ja nauttii keskipisteenä olemisesta. Juoksuakin neiti jo harjoittelee, mutta on tuo kolli vielä hakusessa...

PENTUKUUME....

Niin, Lola on nyt sitten astutettu Kuuran Kipinällä. Oli muuten niin ihana kolli, että melkein adoptoin sen. Luonne oli ihan super ja sillä oli niin hieno ja leveä päälaki ja se on juuri sitä mitä haettiinkin. Astutus itsessään vaati hieman Katjan ja mun sekaantumista. Hupu oli niin varovainen ja hidas, että Lolalla tahto hermot mennä. Lolasta ei vielä tiedä. Paino on kyllä noussu, mutta nyt se juoksee... toki se yksi juoksu voi tullakkin ja Lolan tahtihan on ollu aika raskas. Paripäivää paussilla ja sitten on jatkettu huutamista. Ensiviikolla on ultra ja sitten tiedetään. Mikäli ei mitään näy niin pakkaan neidin Turunreissulle mukaan ja Lola jää sitten Muurlaan odottamaan uusinta astutusta ja tiineyden varmistumista.

VUODEN VAIHDETTA...

VUOSI ON VAIHTUNUT






(KUVA: tuntematon kuvaaja)

Pitkästä aikaa aattelin tätä blogia päivitellä. On muka ollunna niin kiirus ettei oo aikaisemmin kerinny. Vuosikin sitten vaihtui ja on taas uusien kujeiden aika. Luulenpa, että alkuvuodesta yritetään saada lisää pentuloita. Lolan sienitestin tulokset tuli juuri männäviikolla ja nyt odotetaan sitten juoksua.Tehdään nää pennut jälleen yhteistuumin Katjan kanssa ja toivotaan, että komiata jälkeä pukkaa. Lola siirtyy sitten näiden kakrujen jälkeen kastraatti naaraaksi. Ninjalle etsitään kuumeisesti urosta, vaikka sillä ei nyt vielä mikään kova kiire ole,koska Kiipu ei edes vielä juokse.Niin Ninja alias Kiipu varmaan vaihtaa kutsumanimensä nyt kokonaan Kiipuksi, kun se ei enää tohon Ninjaan tahdo reagoida. Hellyttely nimi vei voiton :)Miska on vielä mulla, mutta nyt on sillekkin koti löytynyt. En malttas luopua, mutta kun on niin HYVÄ koti tarjolla. Järkikin sanoo, että jos mä sen mahdollisen solidi kanelin vielä saisin, niin tilaa ois oltava. Miska muuttaa nimensä nyt sitten Damieniksi ja pääse kaveriksi Jasonille ja Chuckylle. Kiipun kanssa ollaan menossa POH-KIS.sin näyttelyyn maaliskuussa katsomaan mitä siitä sanotaan tällä kertaa. Pidetään nyt peukkuja, että mahduttiin mukaan ja saadaan oikein mukavat tuomarit. Kiipu onkin lauantaina nuorten luokassa ja sunnuntaina on sitten vuorossa avoinluokka. Niin nuo mukulat vaan kasvaa... palailen taas kun on jotain kerottavaa.

RUOKAROSVOT JA MUUTA HÖPINÄÄ....

(Kuvassa. Milli ja Kansku silloin kun Kansku oli vielä pieni)



ARGH.........

Ristus notta meni aamulla hermot. Puoliväkisin raahauduin alakertaan ja siellä odotti hienoinen yllätys. Yksikään kissa ei mankunu ruokaa ja syykin selvisi. Olivat yön pimeinä tunteina askarrelleet 4 Iamsin kakararuoka pussia auki, ihan pillan päreiksi. Niitä pikku (folio) paloja sitten keräilin ympäri asuntoa ja manailin tyhmyyttäni. Säilytän märkäruokapussit muovilaatikossa josta olin unohtanut kannen pois päältä ja heti kävi ohrasesti. Nää mun hyvässä lihassa olevat kakarat vastustavat oikein kunnolla näitä mun laihtari ideoita. Ainut mistä olen nipistänyt on kuivanappuloiden määrä, en mistään muusta ole vielä tinkinyt. Pallerot saavat sapuskaa 3-4 kertaa päivässä, joten nälkä kuoleman ei pitäisi yllättää. Se huono puoli tässä 5 katin laumassa näyttäs olevan, että ruoka on sellainen asia josta täytyy kilpailla vaikkei oikeesti tarviskaan. Kaikille riittää tasapuolisesti!

TURUUST

Oltiinhan sitä kakrujen ja Lolskun kanssa Turunkin näyttelyssä. Pennut veteli EX 1 ja Lola sai sertinsä. Nyt ollaan yhtä ulkomaista vajaa ja sitten valmistutaan. Onneksi Lolan silmissä vielä on semmonen häivähdys vihreetä jossain valoissa, että sertit tuli... Itse en kyllä uskonut moiseen. Tuskin seuraavan luokan titteliä enää saadaan, mutta katotaan nyt missä se tuomareiden kipukynnys tulee vastaan.... Miska oli ihan mahoton venkula tuomarin pöydällä ja niin oli kyllä äitinsäkkin. Lola hakkas tenaviaan vähän väliä ja jos trendi jatkuu moisena niin näyttely ura loppuu tykkänään. Minä en meinaan huonokäytöksisen kissan kanssa halua missään käydä. Toisaalta taas Lolan äippä käyttäytyi pentujen jälkeen hetken ihan samalla lailla, joten saattaahan tuo tuosta rauhottuakin. Ninja alias Kiipu oli taas niin ihku kuin vaan olla voi, neiti keskittyi olemaan kaunis ja makoili sylissä kuin mikäkin Rinsessa :)

KUOPIOON

Viikonloppuna pitäs käydä Kuopion suunnalla näyttelyssä. Paikalla ollaan launataina vaikkakin kotiin lähetään vasta sunnuntaina. Mukaan lähtee kakrut, saas nährä kuinka meijän käy. Paljon on itskuja ilmotettu. Mukava käydä katsastamassa sielläkin suunnalla näyttelytouhuja. Semmosta taas täältä Jungsundin perukoilta.